maanantai 7. joulukuuta 2015

V. A. Koskenniemen runot ja kuorolaulu

Vuosi 2010 nimettiin akateemikko V. A. Koskenniemen merkkivuodeksi. Sinä vuonna tuli kuluneeksi 125 vuotta hänen syntymästään.

Helsingin yliopiston prof. Martti Häikiö piti jo marraskuussa 2009 hyvän esityksen V. A. Koskenniemestä sekä hänen suhteestaan mm. Aleksis Kiveen. Martti Häikiö kirjoitti hänestä myös vuonna 2009 ilmestyneen kaksiosaisen elämäkertakirjan: ”V. A. Koskenniemi – suomalainen klassikko”. Tämä oli arvokas lisä Lauri Viljasen jo vuonna 1935 kirjoittamaan Koskenniemen elämäkertaan. Häikiö esitteli uusimman kirjansa 21.1.2010 Turun yliopistolla pidetyssä V. A. Koskenniemi- seminaarissa. Kirjassaan Häikiö kertoi mm, että tulisieluista kulttuurivaikuttajaa Koskenniemeä voidaan pitää yhtenä maamme kansalliskirjailijoista. J. L. Runeberg oli jo aiemmin nimitetty maamme kansallisrunoilijaksi. Koskenniemen kansalliskirjailija-nimitystä voitaneen pitää perusteltuna varsinkin sen jälkeen, kun hänet vuonna 1921 oli kutsuttu Turun yliopiston Suomen kielen ja yleisen kirjallisuustieteen professoriksi ja vuonna 1948 nimitetty myös akateemikoksi. Professorinimitys oli hieman yllättävää varsinkin sen vuoksi, että vaikka Veikko Antero oli valmistunut Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1907 ei hän koskaan väitellyt filosofian tohtoriksi saatikka nimitetty dosentiksi, mitkä meriitit yleensä vaaditaan ennen professoriksi nimitystä. Tosin Turun Yliopisto antoi hänelle myöhemmin filosofian tohtorin h. c. -arvon. Häntä on kutsuttu myös ns.”Valkoisen Suomen hovirunoilijaksi”, kirjoittihan hän mm. noin 500 runoa.

V. A. Koskenniemi syntyi 8.7.1885 Oulussa vararehtori ja uskonnon opettaja Anders Forsnäsin poikana. Perheeseen kuului isää n. 30 v. nuoremman Aino-vaimon lisäksi 3 lasta eli Veikko Antero sekä Veikkoa nuoremmat Inga ja Maija -sisaret. Veikko Antero pääsi ylioppilaaksi Oulun Klassillisesta lyseosta vuonna 1903. Vanhempiensa toivomuksesta Veikko Antero meni sen jälkeen opiskelemaan Helsingin yliopistoon, missä hän luki filosofian maisteriksi valmistuen sieltä vuonna 1907.

Veikko Anteron sisarista Inga luki opettajaksi ja toimi myöhemmin kirjakauppiaana Lohjalla. Maija taasen luki filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta ja toimi mm. vararehtorina Loimaalla. Kummatkin pysyivät koko ikänsä naimattomina.

Suomalaisuuden puolestapuhuja

Forsnäsien perhe kuului Oulussa paikalliseen sivistyneistöön. Suomalaisuus ja isänmaallisuus olivat perheessä valitsevina alusta alkaen. Tämä vaikutti syvästi myös Veikko Anteron mielipiteisiin, hänen runoihinsa ja kirjalliseen tuotantoonsa. Yhtenä esimerkkinä suomenmielisyydestä oli myös se, että Forsnäsin sukunimi muutettiin Koskenniemeksi Snellmannin päivänä 12.5.1906. Veikko Antero kirjoitti ja puhui toistuvasti Suomen kielen ja isänmaallisuuden puolesta ja oli antibolshevikki koko ikänsä.

Helsingissä Veikko Anteron parhaita ylioppilastovereita olivat Janne Valmari sekä tuleva kirjailija Kyösti Vilkuna, Oulun Klassikon poikia hänkin. Eino Kalima ja kirjailija Maila Talvio vetivät Veikon Helsingissä vuonna 1905 mukaan Talvion ja hänen aviomiehensä professori J. J. Mikkolan kirjalliseen piiriin, millä tapahtumalla tuli olemaan huomattava merkitys Koskenniemen runotuotantoon.

Taiteilijaelämää

Aluksi Veikko Antero ansaitsi leipänsä mm. kulttuurilehtien ”Ajan” ja ”Valvojan” päätoimittajana, ”Raatajan” toimitussihteerinä ja ”Uuden Suomettaren” kirjallisuusarvostelijana. Esimerkiksi Lauri Viljasen mukaan Koskenniemi ei Helsingissä harrastanut taiteilijoilla melko yleistä juhlintaa ja alkoholin käyttöä. Häikiö kertoo kuitenkin Koskenniemi-kirjassaan, että Veikko Antero oli 35-vuotiaaksi asti Helsingin boheemiravintoloissa usein nähty poikamiesasiakas. Hän istui mm. Eino Leinon, Toivo Kuulan, Otto Kotilaisen ja Evert Katilan seurassa.

Nuorena Veikko Anteron mieltä vaivasi Rafael Koskimiehen mukaan ehkä tietynlainen pessimistisyys, mikä kuitenkin jo Helsingissä opiskelun aikana vaihtui keskittyneisyydeksi ja tarmokkuudeksi. Useat tutkijat ovatkin todenneet, että Veikko Antero omaksui runoissaan alusta alkaen oman tyylinsä: Erona mm. modernien runoilijoiden epätasaisiin rytmeihin Koskenniemellä oli erinomainen rytmitaju. Hän oli perinteisen lyriikan kannattaja. Hänen lyriikassaan poljento ja säkeitten loppusoinnut sopivat aina yhteen.

Boheemista professoriksi

35-vuotiaana Koskenniemi käänsi takkinsa. Vuonna 1920 hän muutti Turkuun. Runoilija-boheemista ja matkakirjailijasta tuli vuonna 1921 professori Turun yliopistoon. Vuonna 1922 hän meni naimisiin 12 vuotta nuoremman kokkolalaisen filosifian maisteri Vieno Pohjanpalon kanssa. Heille syntyi kaksi lasta, joista Inga luki maisteriksi ja toimi englannin filologian professorina Turussa. Nuorempi Hannu-poika valmistui lakimieheksi, haavoittui sodassa ja toimi myöhemmin hovioikeudenneuvoksena. Hannu Koskenniemen poika Martti Koskenniemi toimii yhä professorina Helsingin yliopistossa.

Veikko Antero sai kirjallisista ansioistaan v.1920 kirjailijaeläkkeen, josta hän tosin luopui vuonna 1925 professori-nimityksensä jälkeen. Turussa työskennellessään Vieno ja Veikko Antero pitivät kodissaan Yliopistonkatu 27:ssä ”Atriumissa” vuosina 1927–58 (30 v.) kirjailijoiden suosimaa kirjallista piiriä. Rouva Koskenniemi kutsui aina puhelimitse noin 10–20 kirjailijaa kotiinsa, missä syötiin ja juotiin hyvin. Kukin kutsutuista, joiden mukana olivat mm. tuleva aviopari Lauri Viita ja Aila Meriluoto, esitteli vuorollaan saavutuksiaan, runojaan ym, joita muut sitten arvostelivat. Veikko Antero oli varsinkin kirja- ja lehtiarvosteluissaan usein sangen perusteellinen ja kriittinen, minkä vuoksi hän sai myös vihamiehiä. Ennen arvosteluaan hän luki kirjan jopa kolme kertaa läpi. Hän pyysi usein myös Vieno-vaimoaan lukemaan kirjan ensin, kannattiko sitä yleensä lähteä arvostelemaan. Kirja-arvosteluja hän teki elämänsä aikana ainakin 500–600 kpl. Veikko Antero lukeutui vanhasuomalaisiin, kun taas esim. Eino Leino edusti nuorsuomalaisia. Leinon elämäntyyli ei aina miellyttänyt Veikko Anteroa, ja runoilijoiden kesken olikin lehtien palstoilla kärkeviä mm. toistensa runojen arvosteluja. Varsinaisia vihamiehiä he eivät kuitenkaan olleet. Lisätöitä Koskenniemelle aiheutti myös Turun yliopiston rehtorin viran hoitaminen, jossa virassa hän toimi vuosina vuoteen 1932 saakka. Hänet nimitettiin myöhemmin kolmen yliopiston kunniatohtoriksi eli Helsingin vuonna 1927, Tarton vuonna 1929 ja Turun yliopiston vuonna 1955.


Tuottelijas kirjoittaja

Koko elämänsä aikana V. A. Koskenniemi kirjoitti yhteensä 10 runokokoelmaa, joista kuuluisimpia ovat ”Runoja 1906, Valkeat kaupungit, Hiilivalkea, Elegioja, Kurkiaura” sekä vuonna 1940 ilmestynyt ”Latuja lumessa”. Näihin on lisättävä myös viisi Veikko Anteron runoelmaa. Runojensa lisäksi hän kirjoitti kymmenen matka- ym. kirjaa, kuusi laajaa monografiaa, kuten mm. A. Kiven, Maila Talvion ja Goethen kaksiosaiset elämäkerrat, kymmenen esseetä, suomensi kymmenkunta kirjaa, kirjoitti muistelmia, aforismeja (mm.”Matkasauva” vuonna 1926 ja ”Vaeltava viisaus” vuonna 1952), useita tutkielmia, arvosteluja ym. ”Konsuli Brennerin jälkikesä” oli hänen ainoa romaaninsa. Koskenniemi vaikutti oman aikansa kulttuuriin monella tasolla. Hän oli paitsi runoilija myös kirjallisuuskriitikko, tutkija ja kulttuuripoliitikko. Turun yliopiston kirjaston ”Runoilijan monet kasvot” -kirjan mukaan Koskenniemi oli hyvin suosittu puheiden ja esitelmien pitäjä ja niitä kerrottiin tässä kirjassa olleen yli 200 kpl. Turun kaupunginkirjastossa oli hänen tuotantoaan esittelevä näyttely vuonna 2010.

Koskenniemi ja kuorolaulut

Koska itse olen laulanut useissa mieskuoroissa, olen aina ollut kiinnostunut paitsi laulujen säveltäjistä myös niiden sanoittajista. Siksi ajattelin nyt puhua siitä, mikä merkitys Koskenniemellä on ollut laulujen ja varsinkin mieskuorolaulujen sanoittajana. Tiedetään, että varsinkin kevät, naiskauneus ja isänmaa ovat aina inspiroineet paitsi runoilijoita myös säveltäjiä laatimaan niistä sekä kauniita että mukaansa tempaavia lauluja ja sävellyksiä. Veikko Antero on maininnut, että lyriikka ja musiikki tulevat usein niin lähelle toisiaan, että niiden rajat himmenevät. Olivatko Koskenniemen runot sitten sellaisia, että ne herättivät maamme säveltäjät laatimaan niistä yksin- tai kuorolauluiksi sopivia sävellyksiä?

Jokin aika sitten kerroin Aleksis Kiven kirjoittamista näytelmistä ja runoista ja esitin silloin myös joitain YL:n laulamia mieskuorolauluja, mm. ”Sydämeni Laulun”, ”Onnelliset” ym. 12 niistä ovat kaikkein suosituimpia. Nämä Kiven kirjoittamat kauniit runot olivat näiden 12 laulun pohjana, laulujen, joita nyt vielä toista sataa vuotta myöhemmin esitetään täysille saleille. Kerroin silloin, että Kiven runoista noin 30 on sävelletty kuorolauluiksi, useat jopa 8–10 eri säveltäjän toimesta. Harri Raitis mainitsee Turun Klassikon 130-vuotishistoriikissa ”Ramus Aureus”, että P. Mustapään eli akateemikko Martti Haavion runoista on jopa yli 130 sävelletty lauluiksi. Kuorotoverini Kauko Nurkkalan mukaan Eino Leino on ollut suomalaisista runoilijoista tuotteliain, sillä hänen runoistaan peräti yli 500 kpl on sävelletty lauluiksi. Mikä oli sitten V. A. Koskenniemen lauluiksi sävellettyjen runojen lukumäärä?

Useat maamme säveltäjistä innostuivat 1900-luvun alkuvuosikymmeninä säveltämään V. A. Koskenniemen kauniisiin runoihin sopivia yksin- tai kuorolauluja. Tutkimusten mukaan näitä suomalaisia säveltäjiä on ollut yht. 120 kpl. Erkki Melartin sävelsi Koskenniemen vuonna 1906 runokokoelmasta peräti 24 laulua, Yrjö Kilpinen Koskenniemen runoista 48 laulua, Veli-Matti Välitalo peräti 45 laulua, Caj Chydenius 17, Toivo Kuula 12 ja Heino Kaski 11 laulua. Kymmeniin runoihin on ollut Häikiön mukaan jopa 3–7 eri säveltäjää. Olen todennut, että Koskenniemi oli myös laulukirjojen kirjoittajien suosiossa, sillä esim. Laulu-Miesten Lauluja I-II-III kirjoissa oli 12 Koskenniemen kirjoittamaa neliäänistä mieskuorolaulua, kun esim. A. Kiven kirjoittamia löytyi niistä 7 kpl. Häikiön mukaan myös osa laulamistamme ns.kansanlauluista on todellisuudessa Koskenniemen kirjoittamia runoja.

Koskenniemen hiljan ilmestyneessä bibliografiassa arvioidaan hänen runojensa kokonaismäärän olevan noin 500 kpl. Näistä löytyi esim. Helvi Hämäläisen kokoamassa ”Jääkukkia”-runokirjassa 172 Koskenniemen runoa ja ”Koskenniemen kuolemattomat”-kirjassa noin 200 osittain samoja Koskenniemen runoa. Koskenniemen ”Kootut runot”-kirjassakin oli 482 runoa. Häikiön ja omien tutkimusteni mukaan näistä runoista on sävelletty yksinlauluiksi tai kuoroteoksiksi lähes puolet eli 230 kpl. Neliäänisiä mieskuorolauluja lienee näistä noin 60–80 kpl. Turun pääkirjaston tietokannasta löytyi yht. 778 suurelta osin samoihin Koskenniemen runoihin sävellettyä äänitettä. Sibeliuksen vuonna 1899 säveltämä ”Finlandia” on Koskenniemen sanoittamista lauluista luonnollisesti tunnetuin. Siihen Koskenniemi kirjoitti vuonna 1940 helsinkiläiselle Laulu-Miehet -mieskuorolle omistetun kuoro-osuuden. Omat sanansa ”Finlandiaan” ovat kirjoittaneet myös Yrjö Sjöblom, Eino Leino, Jalmari Finne sekä Wäinö Sola. Wäinö Solan sanoittamaa ”Finlandia”-versiota lauletaan usein Vapaamuurarien tilaisuuksissa. Martti Linnavuoren säveltämä ihana ”Minä laulan sun iltasi tähtihin” on kauneimpia yksinlaulujamme. Sen on myös Martti Turunen sovittanut neliääniseksi mieskuorolauluksi. Muita tunnettuja kuorolauluja ovat ”Lippulaulu, Koulutie, Nuijamiesten marssi, Valkeat kaupungit, Iltapilviä, Chrysanthemum ja Katson virran kalvohon”-laulut. Liitteessä esitetään joukko Koskenniemen kirjoittamia myös melko paljon laulettuja yksin- tai kuorolauluiksi sävellettyjä runoja. Operetteja, oopperoita tai näytelmiä ei Koskenniemen teoksista ole tietojeni mukaan sävelletty. Kuten olen jo maininnut, on Eino Leinon runoista sävelletty yli 500 kpl joko yksin- tai kuorolauluiksi, ja kirjallisuuden mukaan toisena on Einari Vuorela (488 runoa), kolmantena V. A. Koskenniemi (230 runoa) ja häntä seuraavat Aleksis Kivi (130 runoa), P. Mustapää, A. Hellaakoski ym.

Koskenniemeä arvostetaan yhä

Vuonna 1965 perustettiin Turkuun V. A. Koskenniemi -seura, jonka nykyisenä puheenjohtajana toimii kirjailija Jukka Parkkinen. Tämä seura vaalii Koskenniemen runoja ja kirjoituksia, pitää seminaareja ym. Lauantaina 13.3.2010 pidettiin Helsingin yliopiston juhlasalissa myös Koskenniemen 125-vuotisjuhlakonsertti.

V. A. Koskenniemi kuoli Turussa 4.8.1962 vaikean sydäntaudin murtamana. Terho Sakin veistämiä V. A. Koskenniemen patsaita on pystytettu Ouluun Ainolan puistoon (”Merikosken muusat”) vuonna 1985 ja Turun yliopistonmäelle Koskenniemikadun varteen (”Muusat”) vuonna 1987.

Oheisista linkeistä kuulemme neljä suosituinta V. A. Koskenniemen runoihin sävellettyä neliäänistä mieskuorolaulua: Sibeliuksen ”Finlandian”, Toivo Kuulan säveltämän Nuijamiesten marssin”, oululaisen säveltäjä Leevi Madetojan ”Valkeatkaupungit” sekä Frans Linnavuoren säveltämän Minä laulan sun iltasi tähtihin”. Kaikki laulut esittää entinen mieskuoroni Ylioppilaskunnan Laulajat.

V. A. Koskenniemen runoihin sävelletyt suosituimmat kuorolaulut (12 kpl) sekä säveltäjä(t)

Laulun nimi Runokokoelma ja vuosi Säveltäjä(t)
Kuutamolla Elegioja v. 1917 Yrjö Kilpinen (7)
Lippulaulu Kurkiaura v. 1930 Yrjö Kilpinen
Minä laulan sun iltasi tähtihin Sydän ja kuolema v. 1919 Frans Linnavuori (5)
Koulutie Uusia runoja v. 1924 Erkki Melartin (3)
Isänmaan kasvot Kurkiaura v. 1930 Armas Järnefelt (4)
Finlandia Latuja lumessa v. 1940 Jean Sibelius (3)
Nuijamiesten marssi Hiilivalkea v. 1913 Toivo Kuula (4)
Valkeat kaupungit Valkeat kaupungit v. 1908 Leevi Madetoja (2)
Iltapilviä Hiilivalkea v. 1913 Toivo Kuula
Chrysanthemum Runoja v. 1906 Hjalmar Backman (7)
Katson virran kalvohon Runoja v. 1906 Heino Kaski (4)
Leijonalippu Elegioja v. 1917 Leevi Madetoja (2)

Muita V. A. Koskenniemen runoihin sävellettyjä kuoro- ja yksinlauluja (30 kpl)

Laulun nimi Runokokoelma ja vuosi Säveltäjä(t)
Auringon nousu Syksy, Runoja v. 1906 Toivo Kuula
Kevätlaulu Epilogi, Runoja v. 1906 Toivo Kuula (5)
Siell´ on kauan jo kukkineet omenapuut … Runoja v.1906 Toivo Kuula (7)
Sinipiika Runoja v. 1906 Toivo Kuula (3)
Vainajien marssi Valkeat kaupungit
v. 1908
Toivo Kuula
Nimettömät sankarit Valkeat kaupungit
v. 1908
Toivo Kuula
Vanha syyslaulu Valkeat kaupungit
v. 1908
Toivo Kuula (2)
Kesäyö kirkkomaalla Hiilivalkea v. 1913 Toivo Kuula
Pääsiäislaulu Elegioja v. 1917 Yrjö Kilpinen
Elegia satakielelle Elegioja v. 1917 Yrjö Kilpinen (3)
Yli vaikenevain kattoin Runoja v. 1906 Erkki Melartin (2)
Jääkukkia Valkeat kaupungit
v. 1908
Toivo Kuula (3)
Tule armaani ja kätes anna mulle Runoja v. 1906 Erkki Melartin (5)

Koskenniemi-sarja. 8 yksinlaulua: Kesäyössä, Syyskuun sonetti, Ihme, Lakeus, Rannalta I ja Rannalta II, Fiat nox, Ikävässä kenttäin huojuvaisten, Sonetti sadun linnasta. Rakkausrunoja v. 1920, Yrjö Kilpinen (5)

Muita Yrjö Kilpisen säveltämiä Koskenniemen runoja. 5 yksinlaulua: Kesäyö, Vanha laulu, Hyökyaalto, Sydänkeväällä, On raskas päivä päättynyt (Nuori Anssi v.1918) sekäVirsiä ja kantaatteja: Jerusalem, Jerusalem. (Kurkiaura v. 1930) sekä Sisarpiirin laulu (Rakkausrunoja v.1920), Yrjö Kilpinen (2)
Turussa helmikuussa 2010

@ Dos. Into Salonen, Weteraani Weljet/Laulun Ystävät

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti