keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Mieskuoro Laulun Ystävien tunnuslauluista

Kuoron 100-vuotisjuhlakonserttiin on valittu kuoron tunnuslauluista kaksi, Laulu laulusta ja Laulun Ystävät. Näiden laulujen yhteinen elinkaari on reilut 50 vuotta. Mutta tässä yhteydessä ei voi ohittaa muita kuorolle omistettuja tai sävellettyjä tunnuslauluja tai -marsseja, joita edellisten lisäksi on kolme sävellettyä. Yksi lauluista on jäänyt runomuotoon. Lisäksi Weterani Weljille on tehty ainakin kaksi omaa tunnuslaulua.

Heikki Klemetin Laulajan marssista se alkoi

Ensimmäinen kuoron ohjelmistossa esiintynyt tunnusmarssi on ollut kuoron kunniajäsenen, Heikki Klemetin, säveltämä Laulajan marssi – Laulun Ystävien marssi. Sitä laulettiin vuodesta 1929 vuoteen 1952. Kuitenkin sitä ennen oli Leevi Madetoja todistettavasti säveltänyt kuorolle oman tunnuslaulun opusnumerolla 33 nro 7. Tätä nuottia ei ole löydetty.


Laulajan marssi - Laulun Ystävien marssi

säv. Heikki Klemetti

Lailla ukkosen nyt raiu
laulu rinnan raikkahan,
tulta hengen hehkuvan.
Kutsu käy jo joukkoon joudu,
päähän tartu tapparan,
taisto eess’ on elon tiellä,

palkka ehk’ on unhon yö;
vaan sä laulumiehen miellä
tehdä vanno urhon työ,
ääntä kunnian mi kons’ ei kiellä
vaikka viime hetki lyö.


1920-luvulla kuoron kunniajäsen Viljo Mikkola sävelsi Laulun Ystävien marssin. Sitä ei kuitenkaan syystä tai toisesta otettu ohjelmistoon. Niinpä kuoro eli muutamia vuosia ilman omaa tunnuslaulua.
Laulu laulusta – reilun vuosikymmenen kestoinen


Laulu laulusta

Martti Johannes Turunen (1902–1979)
Otto Toivo Lyy (Mähönen) (1989–1976)

Niin kuin aamujen kimmelsoihtu
kirjoo yösumut purppuraan,
niin luo laulun lahja ja loihtu
loistoa, lohtua arkeen maan.
Lyhyt on elämä, arki on pitkä,
mutta se murhe, unhoon jää,
veljespiirissä hetkinä, mitkä
laulun riemua helkähtää.
Laulu on toivonkilvoitusta
kauneuden ikiaarnioon,
silloinkin kun taivas musta,
laulu on uskoa aurinkoon.


Vuonna 1956 kuoron silloinen puheenjohtaja, Jorma Simojoki, halusi, että kuorolla on oltava oma tunnuslaulu. Sellainen saatiinkin kahden merkittävän taiteilijan tekemänä. Sävelet merkkasi Martti “Pyssy” Turunen. Sanat saatiin runoilija Toivo Lyyn runoista Laulu laulusta. Tämän laulun viime säkeet “Laulu on uskoa aurinkoon” ovat kuoron 100-vuotisjulkaisun otsikkona.

Martti Turunen, alias ”Pyssy”, liittyy Mieskuoro Laulun Ystäviin kuoron järjestämän sävellyskilpailun kautta. Vuonna 1952 LY järjesti sävellyskilpailun, johon tulikin 75 sävellystä Suomen eturivin säveltäjiltä. Martti Turunen oli yksi kuoron valitsemista tuomareista

Martti Turunen oli suomalainen kuoronjohtaja ja säveltäjä, koulutukseltaan ekonomi ja filosofian maisteri. Helsingin kirkkomusiikkiopiston päästötutkinnon hän suoritti vuonna 1937. Kuoronjohtajana hän on johtanut muun muassa Ylioppilaskunnan Laulajia, Mieskuoro Laulu-Miehiä ja Suomen Laulua. Turunen toimi Teoston johtajana ja opetti Sibelius-Akatemiassa kuoronjohtoa 1930–1957. Turusen sävellystuotantoon kuuluu kantaatteja, noin 50 kuorolaulua ja noin 70 yksinlaulua. Turunen sai professorin arvonimen vuonna 1958.

Otto Toivo Lyy (Mähönen), suomalainen runoilija ja kääntäjä, joka ylioppilaaksi tulonsa jälkeen opiskeli Helsingin yliopistossa kirjallisuutta ja kieliä. Aluksi hän työskenteli Suomen Kuvalehden toimittajana, kielentarkastajana Otavalla ja Kustannus Oy Kansanvallan kirjallisena johtajana 1924–1928. Lyy sai Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtorin arvon 1964.
Laulun Ystävät – sävel ja sanat Esko Solasaarelta

1980-luvulla kuoron silloinen taiteellinen johtaja, Esko Solasaari, sanoitti ja sävelsi nykyisin käytössä olevan tunnuslaulun Laulun Ystävät. Jos aikaisemmissa tunnuslaulissa korostettiin isänmaallisuutta tai veljeshenkeä. Tähän lauluun Solasaari otti mukaan myös kuoron kotikaupungin Turun.


Laulun Ystävät

säv. Esko Solasaari (30.3.1933– )
san. Esko Solasaari

Laulun Ystävät, Auran rantain
veljesrintama sulkekaamme!
Voimamme, intomme laululle antain
yhteen tahtiin me laulakaamme.
Laulaen käykäämme toiviotiemme,
vastata laulusta vuoromme on,
viestinä syömestä syömeen sen viemme,
luhtihin taivon se taas nouskohon!

Turku, sun muistamme, laulumme kehdon,
tahrata mainettas emmehän voi.
Tunnemme rinnassa vaatimas ehdon;
laulaa me saamme, jos laulumme soi.
Laulun Ystävät, Auran rantain
veljesrintama sulkekaamme!
Voimamme, intomme laululle antain
yhteen tahtiin me laulakaamme.

Kuorolle sävelletty ja sanoitettu Lippulaulu

Näiden tunnusmarssien rinnalle voidaan hyvällä syyllä nostaa Otto Kotilaisen säveltämä Lippulaulu 1920-luvulta. Sanat siihen on kirjoittanut Väinö Kolkkala. Kuoro sai oman lippunsa vuonna 1925 ja samoihin aikoihin syntyi Lippulaulu. Laulussa korostetaan vahvasti isänmaallisuutta. Laulua on esitetty aivan liian vähän, kaikkiaan kolme kertaa, viimeksi TImo Lehtovaaran johdolla muutama vuosi sitten. Onko syy sanoissa vai sävelissä?


Lippulaulu

Omistettu LY:lle
säv. Otto Kotilainen
san. Väinö Kolkkala

Jos on syys, tai on talvi, yön uhka jos on,
jos on vapaus saarrettu milloinkaan,
niin laulumme herkästi tulkitkohon
ajallaan surut, tuskat maan.
Me laulamme Suomemme kultihin,
salot, kentät ja järvet auterihin,
meren päilyväks´ ympäri maamme:
Me laulusta lohtua saamme.

Jos maallamme sees on vastaisuus,
ja jos kaunis on sen kohtalontie,
niin kaikuu laulumme toinen, uus´
mikä murheet lientää, vie.
Me laulamme Suomemme kunniaa,
miten yössäkin kansa uurastaa,
teki viljavaks´ karun maamme:
Me laulusta intoa saamme.
 

Ja jos nouseva on, kuni ennustus
jo on lausuttu rannoilta Suomenmaan
jo nousevi kansoille vapahdus,
valo uusi maailmaan.
Pyhä silloin laulumme soikohon,
tulen lapsia oomme auringon,
käy kansojen eellä maamme:

Pyhää voimaa me laulusta saamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti